Löysin nämä kuvat selaillessani kuva-arkistoja ja tämä postaus jäi joskus tekemättä sen vuoksi koska aihe on niin laaja etten osannut tiivistää sitä yhdeksi tekstiksi. Katsotaan osaanko nytkään. Nyt aihe on taas ajankohtainen meidän elämäntilaanteessa, koska pienin herra oikuttelee ja nirsoilee ruokailujen suhteen. Se on varmasti ohimenevää ja kuuluu tiettyyn ikävaiheeseen, mutta silti niin turhauttavaa.
Sapere eli maistella, tuntea ja olla rohkea tulee latinankielisestä sanasta. Sapere- menetelmän kehitti ranskalainen Jacques Puisais, menetelmä perustuu aistikokemuksiin sekä niiden merkitykseen ruokiin tutustumisessa ja ruokailutottumusten oppimisessa. Haju-, maku-, näkö-, kuulo- ja tuntoaisteja hyödyntämällä lapsi saadaan tutkimisen, kokemusten ja elämysten kautta oppimaan uusia asioita ruokamaailmasta. Onhan lapsen luontainen tapa toimia: leikkiminen, tutkiminen, liikkuminen, taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen, joten uusien asioiden oppiminen täytyy tehdä näiden kautta. Kuitenkin niin, että erotetaan oppiminen ja varsinaiset ruokailutilanteet toisistaan, jottei lapselle jää käsitys, että ruualla saisi leikkiä. Menetelmässä vältetään pakottamaan lasta syömään, koska se sammuttaa "ruokailon" vaan päinvastoin yritetään luoda lapsille positiivisia hetkiä ruokailun parissa. (Koistinen & Rauhanen 2009, 9-10)
Miltä jokin ruoka-aine tuoksuu, tuntuu, haisee, näyttää tai kuulostaa? Lapsi ottaa aivan eri asenteen tutustuessaan esimerkiksi johonkin uuteen raaka-aineeseen kun se tehdään leikkimielisesti. Tähän riittää vaikka pieni makulautanen hedelmistä tai kasviksista, siinä voi olla osa jo ennestään tuttuja ja pari täysin uutta. Jottei tämä mene pelkäksi tekstiksi niin tässä kuvia miten me tutustuttiin kasviksiin, tehtiin taidetta kasviksista.
Meillä oli salaattia, porkkanoita, kurkkua, keitettyjä parsakaaleja, paprikaa, kirsikkatomaatteja ja paistettuja kesäkurpitsoja. Lisäksi vielä ruisnachoja ja pari dippiä, johon kasviksia voi dipata. Dippeinä meillä oli Tsatsikia ja sweet chili-kastiketta.
Tässä meidän näkemykset kasvistaiteesta, toki olisi voinut käyttää hammastikkuja ja tehdä kasvisukkoja, mutta tuolloin neiti oli liian pieni käyttämään niitä. Tämä oli neidistä kivaa tekemistä, mutta tällä kertaa jäi vielä syömättä puolet lautaselta.
Teen usein niin, että kun lapset syövät
leipää niin laitan erilliselle lautaselle kurkkua, salaattia, paprikaa
ja tomaattia. Lapset saavat itse valita leivän päälle mitä haluavat ja
koota haluamansa näköisen leivän. Usein neidin leipään ilmestyy silmät ja
suu. Nykyisin neidin herkkua ovat salaatti ja paprika (ennen ei missään nimessä), välillä myös
tomaatti. Mutta pienin pistää leivän päälle vähän kaikkea, maistelee jos siltä tuntuu ja lopulta syö pelkän leivän. Näistä kuvista on kulunut jo joku tovi aikaa ja pieninkin on kasvanut sen verran, että minun on varmaan otettava menetelmä taas käyttöön ja pistää homma leikiksi.
Yksi kerta ei kuitenkaan riitä totutteluun ja tutustumiseen vaan uuden ruoka-aineen tottuminen vaatii usein 10-15 maistamiskertaa. Hedelmien punnitseminen kaupassa, pöydän kattaminen ja pienet aputehtävät ruoanlaitossa lapsen ikä huomioonottaen sekä kuunnellaan lapsen toiveet ruoan valitsemisessa auttavat lasta hyväksymään helpommin uusia ruokia. Sormiruokailu on yksi hyvä tapa tutustuttaa uusiin ruokiin.
Ehkä en saanut kaikkea tähän tiivistettyä, mutta luulen että menetelmän pointti tuli teille selväksi. Tein aiheesta nimittäin opiskeluaikoina opinnäytetyön ja aihe oli jo silloin lähellä sydäntäni. Vaikka elämä ei mene aina oppikirjan mukaan enkä väitä ettenkö olisi joskus pakottanut, houkutellut, tai lahjonut lapsia syömään lautasta tyhjäksi tai edes maistamaan yhtä lusikallista niin pidän tätä asiaa kuitenkin tärkeänä osana lasten ravitsemuskasvatusta.
-HouseWife
